Oli kaunis kesäpäivä ja olin lähimetsässä kävelyllä mieheni kanssa. Meidän oli tarkoitus etsiä upea siirtolohkare-esiintymä ja syödä siellä eväät. Hetken päästä tuo kivikasa löytyikin. Lapset olivat tehneet siitä hienon majan, kiinnittämällä jotakin keppejä ja kangasta lohkareiden sivuille. Juuri kun aloimme syömään eväitä, tuli lohkareen luokse muitakin ihmisiä. He eivät ollenkaan ymmärtäneet että yritimme kovasti olla rauhassa. Sitten vielä läheiseen laaksoon alkoi kerääntyä paljon tummia pilviä ja näimme että oli nousemassa rajuilma ja vielä pian. Nyt olikin hyvä että muitakin ihmisiä oli auttamassa majan kohentamisessa, mutta näitä ihmisiä se ei ollenkaan kiinnostanut.
Sade alkoi pian, lohkaretta pitkin valui hirveästi vettä ja oli vaikeaa olla kastumatta. Yritin tehdä jonkinlaista penkkiä asettamalla risuja kivien väliin, mutta ne eivät kestäneet painoani. Sade ei kestänyt kovinkaan kauan, mutta kovasti se kuitenkin satoi. Eväät olivat pilalla, samoin täytekakkujen pahvikotelot, joissa kakut oli tarkoitus viedä asiakkaille. Kakut olivat jotenkin myös kutistuneet kosteudesta ja niiden pinnalle oli jostakin tullut mantelivaahtoa, noukin sen pois ja laitoin tilalle tuoreita basilikan lehtiä koristeeksi, muuta en siihen hätään löytänyt metsästä. Sahasimme siirtolohkareesta pyöreän palasen irti ja laitoimme kakut sen päälle ja veimme ne kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti