Korkeat nietokset

Olin käymässä mummolassa Lapissa. Siellä oli niin paljon lunta, että hautauduin hankeen ihan kokonaan. Mummolan pihassa oli myös uimahalli jota he pyörittivät. Asiakkaita ei ollut korkean hangen takia, kaikki pysyttelivät kotona. Aluksi oli hauskaa, koska en ollut ikinä nähnyt niin korkeaa hankea, mutta lopulta käveleminen oli melko hankalaa. Yritimme tehdä pienen tunnelin mummolan pihasta uimahalliin, mutta siinä kesti ikuisuus. Aurausautotkaan eivät päässeet liikkeelle, vaan lunta oli yksinkertaisesti liian paljon. Minua säälitti jänikset, jotka eivät pystyneet pomppimaan hangen päällä, vaan uppoutuivat yhtälailla pehmeään lumeen.

Kummitustalossa

Olimme matkalla Englannissa ja menimme tutustumaan vanhaan kummitustaloon. Paikka oli kielletty lapsilta ja jouduimme myös jättämään oman vauvamme narikkaan. Tuntui pahalta tehdä niin, ihan kuin vauva olisi ollut jokin takki. Kiertelimme paikkaa hetken ja mieleeni palasi kaikki kamalat tarinat vauvojen sieppauksista ja palasin heti takaisin. En suostunut jättämään vauvaa enää hetkeksikään. Yritimme sitten kiertää niin ettei vauva näkisi kamalia otuksia ja saisi hirveitä traumoja. En ymmärtänyt miksi se oli niin tärkeää päästä näkemään kaikkia kamaluuksia jotka tulisivat sitten varmasti uniin seuraavana yönä.

Kun rottavauva syntyy

Olin vanhassa Helsingissä töissä kätilönä. Mitään hienouksia ei ollut, vain lakanoita ja vettä. Eräs nainen tuli sitten synnyttämään ja avustin häntä parhaani mukaan, vaikken oikeasti tiennyt asioista mitään. Vauvan sijaan nainen synnytti suuren rotan. Tuore äiti oli aivan kauhuissaan kun kerroin että rotta oli ottanut jalat alleen saman tien ja lähtenyt juoksemaan pois. Yritin saada rottaa kiinni, mutta se oli liian nopea ja piiloutui jonnekin.

Pian tuli kolme uutta synnyttäjää paikalle. Ensimmäinen synnytti baby born –nuken, kun tulin myöhemmin katsomaan synnyttäjää, hänen kaverinsa löi minua kasvoihin. Kutsuin vartijat ja kaveri lähti pois. Toinen synnyttäjä oli vanha huumeiden käyttäjä ja hyvin hankala potilas, synnytys tulisi vielä kestämään todella kauan. Kolmas synnyttäjä oli kadonnut. Hän tykkäsi leikkiä piilosta ja minun piti etsiä häntä pienten vihjeiden avulla. Lopulta hänkin löytyi.

Toiselle synnyttäjälle alkoi tulla komplikaatioita ja synnytys piti käynnistää nopeasti. Lapsella oli valtava pää syntyessään ja hän oli hyvin heikko. Synnyttäjä meinasi seota tästä täysin, lopulta he molemmat lähtivät parempaan hoitoon sairaalaan. Kolmas synnytys meni lopulta ihan hyvin, mutta sitten rottavauva tuli ja kaappasi vastasyntyneen mukaansa. Se tykkäsi leikkiä hippaa. Saimme kuitenkin molemmat vauvat kiinni ja äiti oli ylpeä erikoisesta rottavauvastansa.

Karitsa ja juurakkoluola

Olimme matkalla lähi-idässä, hieman levottomalla alueella. Silloin kun lähdimme matkalle, piti vielä olla turvallista matkustaa, mutta muutaman päivän päästä tuli uusi matkustustiedote jossa kehotettiin pysymään poissa tietyiltä alueilta. Olimme kuitenkin jo ehtineet juuri sinne minne ei pitänyt mennä, emmekä huomanneet uutta tiedotetta.

Paikasta tuli todella rauhaton, hirveästi sotilaita ympäriinsä ja pommituksia joka puolella. Kun tilanne muuttui vaarallisemmaksi, yritimme etsiä suojapaikkaa vähän syrjäisemmältä alueelta. Olimme nyt alueella ”motissa”, emmekä päässeet lähtemään mihinkään suuntaan. Lähistöllä oli vanhanaikainen kylä, jotka pitivät meitä tunkeilijoina. Löysimme läheisestä laaksosta suuren juurakkomuodostelman, jonka sisälle oli muodostunut pieni luola. Jäimme luolaan oleskelemaan vähäksi aikaa.

Luolasta muodostui lopulta hyvä piilopaikka, hankaluutena oli, ettei meillä ollut mitään ruokaa. Kävimme yöllä poimimassa kylästä kukkia ja söimme niitä. Yhtenä yönä olin poimimassa kukkia kylästä, kun näin söpöimmän karitsan syömässä omenia. Otin karitsan kainaloon ja vein sen luolaan. Omenat jätin paikoilleen kun en halunnut varastaa. Muut eivät pitäneet lampaasta yhtään, sillä se oli kova syömään. Muut olivat sitä mieltä että olisi parempi että söisimme karitsan. En suostunut siihen, sillä karitsalla oli suloisin hymy, siltä puuttui muutama etuhammas ja kun se hymyili, tuli hyvä mieli ja kaikki sota-asiat ja oma tilanteemme unohtui. Oleilimme luolassa muutaman päivän vielä ja tilanteen rauhoituttua lähdimme suunnistamaan kaupunkiin päin.

Vuoristossa ravustusta

Olin lähdössä ulkomaille sukulaisteni kanssa. Olimme jo valmiina lentokoneessa kiitoradalla kun paikalle tuli hirveästi poliiseja, luulimme että poliisit heittelivät meitä kyynelkaasulla, mutta sen sijaan he heittelivät saippuakuplilla ja toivottivat meille hyvää matkaa. Lennettiin Franfkurtiin ja odotettiin ulkona lentokentällä että päästään terminaaliin sisälle. Vieressä oli suuri kone, josta syntyi voimakas tuuli ja pystyin hetkittäin lentämään siinä. Vieressäni oli kukkapurkki joka taas ei pystynyt lentämään, se oli mielestäni vähän omituista.

Franfkurtista jatkettiin matkaa Buenos Airesiin, joka oli aivan ihana paikka. Mentiin hotelliin jossa oli ihan kaikki vaalean ruskeaa. Siellä oli kaunis vuoristo, jonne menimme ravustamaan. Saatiin ensimmäisellä kerralla 3 rapua. Paikalle tuli metrin korkuinen jättikatkarapu ihan hirmu kovalla vauhdilla, joka näytti hyökkäävän meitä kohti. Päätin harhauttaa sitä heittämällä kännykkäni ravulle joka sitten jätti meidät rauhaan.

Naimisiin

Mieheni oli menossa naimisiin toisen naisen kanssa. Suutuin tästä aivan hirveästi ja päätin mennä häihin kuokkimaan. Morsiamella oli hirvittävä puku päällä, kamala pitsiunelma, johon oli kirjailtu punaisia kiiltäviä sydämiä koko puvun pituudelta. Hän näytti oikeastaan vähän kärpässieneltä. Päällä oli myös valtava huntu, eikä morsiamen kasvoja voinut nähdä.

Olin heti häiden alkaessa niin vihainen, että heitin morsiamen päälle kaikki mahdolliset kalaruoat mitä pöydästä löytyi: lohirullia, purkkitonnikalaa, tuoreita muikkuja, mantelikalaa ja lipeäkalaa. Nyt morsian haisi aivan kalalta eikä mieheni enää tykännyt hänestä.

Norjassa

Lähdimme mieheni kanssa Norjaan vaeltamaan. Maasto oli kivistä ja yksi kohta erittäin hankalakulkuista kivikkoa. Meidän oli tarkoitus ylittää se jotenkin. Mieheni meni ensin mutta hän loukkaantui pienen rotkon ylityksessä, mutta ei pahasti. Äitini tuli koiran kanssa sinne auttamaan meitä vanhalla volvolla, joka kesti hyvin vaikeakulkuista tietä.

Alkoi lumimyräkkä ja tie muuttui entistä vaikeakulkuisemmaksi. Tie kapeni niin paljon ettei vanha volvokaan enää pystynyt siihen. Lopulta auto tippui pieneen ojaan, kenellekään ei onneksi sattunut mitään vakavampaa, tosin siskoni silmään osui jotakin ja hän menetti hetkellisesti näkönsä. Meidän piti jatkaa matkaa kävellen. Mieheni joutui sitten kantamaan siskoani ja koiraa, joka ei pystynyt kävelemään korkeassa hangessa. Kävelimme jonkin matkaa ja tulimme takaisin lähtöpisteeseen.

Veneilyä

Isä oli ostanut pienimmän purjeveneen mitä voi kuvitella olevan. Mentiin katsomaan sitä satamaan ja siinä oli kyllä ihmettelemistä, kun se ei meinannut ylettää edes laiturille. Oltiin kaiken lisäksi tosi huonoja purjehtimaan, se purje ei vaan toiminut. Kerran uskallettiin vähän kauemmas kokeilemaan uutta venettä. Vesi oli tosi syvää ja ihanan tummansinistä. Purjehdittiin yhden kauppakeskuksen rantaan ja mentiin käymään mäkkärissä. Nähtiin siellä jotakin vanhoja tuttuja ja juteltiin aikamme.

Sitten jatkettiin matkaa Thaimaahan, jonne oli tarkotus mennä töihin matkaoppaaksi. Tutkin siellä sitten yhtä syvää järveä ja uin läheiselle saarelle. Vesi oli siellä saarella ihanan kirkasta, muualla aika sameaa. Sinne tuli sitten söpöjä kaloja, joista yksi olikin pikkuinen hai joka puraisi sormesta palasen irti. Haava vuoti sen verran paljon, etten pystynyt enää uimaan takaisin ja piti jäädä saarelle yöksi. Lisäks niitä haita keräänty yhä enemmän siihen kirkkaaseen veteen. Kiipesin nukkumaan aprikoosipuuhun, tuoksu oli aivan ihanaa ja ne aprikoosit oli valtavan isoja, erivärisiä ja hyvin herkullisia.

Aloitin sitten työt matkaoppaana ja mentiin asiakkaiden kanssa risteilylle, ei tosin isäni veneellä vaan valtavalla laivalla. Oltiin keskellä suurta järveä ja kapteeni tulee sanomaan että meidän pitää palata satamaan, koska suuri teollisuusrakennus palaa kauempana ja tarvitsee sammutusapua. Satamassa oli kaaos kun tulimme perille, laivat olivat ajaneet ihan minne sattuu, osa toistensa kyljistä sisään ja osa karille. Yhdenkin laivan perä meinasi osua oman laivaamme, muttei onneksi osunut. Jouduimme jättämään laivan vähän kauemmaksi satamasta ja kiipesimme rantaan eri veneiden ja laivojen päältä. Menimme sitten auttamaan sammutustöissä.

Hidas urheiluauto

Olin käymässä Ruotsissa, Peppi Pitkätossun talossa Gotlannissa, hauska talo. Kun sitten tulin lapsuudenkotiini, oli isä jostain syystä jo kotona, vaikka kello ei ollut puoltapäivää. Hänellä oli kirkkaankeltainen kauluspaita, jossa oli oransseja raitoja ja päällä harmaa villapusero, ei ollenkaan hänen tyyliään. Pihalle oli parkkeerattu joku omituinen urheiluauto.

Isän työkaveri oli myös tullut käymään ja hän leipoi ihania pikkuleipiä. Luulin aluksi että hän oli nainen, kun harmaat kiharat hiukset ja essu päällä, vähän kuin Marja Tyrni, mutta kun pikkuleivät oli leivottu, näytti hän taas mieheltä. He olivat lähdössä pikaiselle työmatkalle Frankfurtiin jo samana päivänä ja olisivat siellä kolme kuukautta, jonkun tärkeän kokouksen takia. Urheiluauto pihalla ei kuitenkaan ollut heidän, vaan uuden naapurin, joka lähti saman tien siellä ajelemaan, tosin urheiluauton nopeudesta ei ollut tietoakaan. Hädin tuskin auto pääsi mäen päällekään, takana paljon tööttäileviä autoja. Isä jätti muovipussiin pöydälle synttärilahjani, rahaa ja kiviä.

Siirtolohkareita ja täytekakkuja

Oli kaunis kesäpäivä ja olin lähimetsässä kävelyllä mieheni kanssa. Meidän oli tarkoitus etsiä upea siirtolohkare-esiintymä ja syödä siellä eväät. Hetken päästä tuo kivikasa löytyikin. Lapset olivat tehneet siitä hienon majan, kiinnittämällä jotakin keppejä ja kangasta lohkareiden sivuille. Juuri kun aloimme syömään eväitä, tuli lohkareen luokse muitakin ihmisiä. He eivät ollenkaan ymmärtäneet että yritimme kovasti olla rauhassa. Sitten vielä läheiseen laaksoon alkoi kerääntyä paljon tummia pilviä ja näimme että oli nousemassa rajuilma ja vielä pian. Nyt olikin hyvä että muitakin ihmisiä oli auttamassa majan kohentamisessa, mutta näitä ihmisiä se ei ollenkaan kiinnostanut.

Sade alkoi pian, lohkaretta pitkin valui hirveästi vettä ja oli vaikeaa olla kastumatta. Yritin tehdä jonkinlaista penkkiä asettamalla risuja kivien väliin, mutta ne eivät kestäneet painoani. Sade ei kestänyt kovinkaan kauan, mutta kovasti se kuitenkin satoi. Eväät olivat pilalla, samoin täytekakkujen pahvikotelot, joissa kakut oli tarkoitus viedä asiakkaille. Kakut olivat jotenkin myös kutistuneet kosteudesta ja niiden pinnalle oli jostakin tullut mantelivaahtoa, noukin sen pois ja laitoin tilalle tuoreita basilikan lehtiä koristeeksi, muuta en siihen hätään löytänyt metsästä. Sahasimme siirtolohkareesta pyöreän palasen irti ja laitoimme kakut sen päälle ja veimme ne kotiin.