Lähdimme mieheni kanssa Norjaan vaeltamaan. Maasto oli kivistä ja yksi kohta erittäin hankalakulkuista kivikkoa. Meidän oli tarkoitus ylittää se jotenkin. Mieheni meni ensin mutta hän loukkaantui pienen rotkon ylityksessä, mutta ei pahasti. Äitini tuli koiran kanssa sinne auttamaan meitä vanhalla volvolla, joka kesti hyvin vaikeakulkuista tietä.
Alkoi lumimyräkkä ja tie muuttui entistä vaikeakulkuisemmaksi. Tie kapeni niin paljon ettei vanha volvokaan enää pystynyt siihen. Lopulta auto tippui pieneen ojaan, kenellekään ei onneksi sattunut mitään vakavampaa, tosin siskoni silmään osui jotakin ja hän menetti hetkellisesti näkönsä. Meidän piti jatkaa matkaa kävellen. Mieheni joutui sitten kantamaan siskoani ja koiraa, joka ei pystynyt kävelemään korkeassa hangessa. Kävelimme jonkin matkaa ja tulimme takaisin lähtöpisteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti