Olimme matkalla lähi-idässä, hieman levottomalla alueella. Silloin kun lähdimme matkalle, piti vielä olla turvallista matkustaa, mutta muutaman päivän päästä tuli uusi matkustustiedote jossa kehotettiin pysymään poissa tietyiltä alueilta. Olimme kuitenkin jo ehtineet juuri sinne minne ei pitänyt mennä, emmekä huomanneet uutta tiedotetta.
Paikasta tuli todella rauhaton, hirveästi sotilaita ympäriinsä ja pommituksia joka puolella. Kun tilanne muuttui vaarallisemmaksi, yritimme etsiä suojapaikkaa vähän syrjäisemmältä alueelta. Olimme nyt alueella ”motissa”, emmekä päässeet lähtemään mihinkään suuntaan. Lähistöllä oli vanhanaikainen kylä, jotka pitivät meitä tunkeilijoina. Löysimme läheisestä laaksosta suuren juurakkomuodostelman, jonka sisälle oli muodostunut pieni luola. Jäimme luolaan oleskelemaan vähäksi aikaa.
Luolasta muodostui lopulta hyvä piilopaikka, hankaluutena oli, ettei meillä ollut mitään ruokaa. Kävimme yöllä poimimassa kylästä kukkia ja söimme niitä. Yhtenä yönä olin poimimassa kukkia kylästä, kun näin söpöimmän karitsan syömässä omenia. Otin karitsan kainaloon ja vein sen luolaan. Omenat jätin paikoilleen kun en halunnut varastaa. Muut eivät pitäneet lampaasta yhtään, sillä se oli kova syömään. Muut olivat sitä mieltä että olisi parempi että söisimme karitsan. En suostunut siihen, sillä karitsalla oli suloisin hymy, siltä puuttui muutama etuhammas ja kun se hymyili, tuli hyvä mieli ja kaikki sota-asiat ja oma tilanteemme unohtui. Oleilimme luolassa muutaman päivän vielä ja tilanteen rauhoituttua lähdimme suunnistamaan kaupunkiin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti